Olen kahlannut läpi kustantamojen kevään 2023 uutuusluetteloja, ja ollut innoissani: tuollainen, tuokin, tuoltakin! Tein jo vähän löysemmällä kädellä kirjavarauksia kirjastoon, mutta tähän juttuun nostan nyt neljä romaania sekä yhden tietokirjan, joiden lukemista odotan kenties kaikkein malttamattomimmin tänä keväänä.
Hannele Mikaela Taivassalo: Mennyt palaa (Otava, tammikuu. Suomentaja Raija Rintamäki)
Taivassalolta luen kaiken heti. Rakastan hänen kieltään (ja siten myös suomentaja Raija Rintamäen kieltä) ja tapaansa rakentaa romaani. Rytmi, toisto, yksityiskohdat. Tämä uusi kuulostaa mielestäni jonkinlaiselta sisarteokselta edellisen Lopussa minun pitäisi kuolla -romaanin kanssa. Ajasta, rakkaudesta, muistoista.
Anu Kaaja: Rusetti (S & S, helmikuu)
Kaaja kirjoittaa hurmaavan outoja kirjoja! Tässä proosateoksessa rakastutaan esineisiin ja pohditaan ihmisten esineellistämistä. Erityisesti minua kutkuttaa se, että kirjan yksi toistuva miljöö on ilmeisesti taidemuseo – kyseinen tila on merkityksellinen tällä hetkellä myös omalle kirjoittamiselleni.
Laura Gustafsson: Mikään ei todella katoa (Like, maaliskuu)
Eläinteollisuutta käsittelevä romaani, jonka on kirjoittanut Laura Gustafsson. Muita selityksiä sille, miksi kirja on mukana listallani, ei tarvittane. Odotan riipaisevaa ja räjäyttävää lukukokemusta. Kustantamo kuvaa kirjaa pyörremyrskymäiseksi. Huh.
Satu Taskinen: Luomistyö (Teos, maaliskuu)
Satu Taskisen uusi romaani on aina tapaus. Taskinen kirjoittaa hengästyttävää, vuolasta, älykästä, ironista, äärettömän taitavaa proosaa, joka ei päästä helpolla ja on juuri siksi niin ihanaa. ”Teos koettelee romaanin muotoa”, kirjoittaa kustantamo Luomistyöstä.
+1
Emma Puikkonen & Selja Ahava: Rakennenautintoja (Kosmos, toukokuu)
Tätä olen odottanut! Kirjailijat Emma Puikkonen ja Selja Ahava pohdiskelevat esseeteoksessaan romaania ja romaanin määritelmiä. Mikä on romaani? Millaisin keinoin romaani voi rakentua? Mikä rooli rakenteella on romaanissa? Olisipa jo toukokuu!
MAISKU MYLLYMÄKI 